Seiskari-veneen tarina


Seiskari-veneitä on valmistettu vuodesta 1979 lähtien useita malleja. Ajalla 1980-1992 suosituin malli oli Seiskari S-23. Muut mallit: Trader (myöhemmin Seiskari TR-23), Seiskari S-22, Seiskari S-26, Seiskari S-27, Seiskari S-29 ja Seiskari S-30.

Vuodesta 1992 lähtien Seiskari-mallit, jotka eivät ole enää tuotannossa: Seiskari FR-23, Seiskari R-23, Seiskari 232-CC/FR, Seiskari 242-CC/HT, Seiskari 750 Lark, Seiskari S-28, Seiskari 282-AC, Seiskari S-300, Seiskari 430/490/550 Lark ja Seiskari 14 Sail.

Edelleen tuotannossa olevat mallit: Seiskari 242-CC EVO, Seiskari 242-TR, Seiskari 480 Pelican, Ilmatyynyalukset Seiskari ACB-7, ACB-8 ja ACB-12.

Kaikista Seiskari malleista on ladattavissa myös esitteet PDF-muodossa.

OLEMME MYÖS DIGITOINEET VANHOJA "Seiskari videoita" vuosilta 2000-2002. Videot on esitelty omassa blogi-kirjoituksessa.

SEISKARIN TARINA

Tämä tarina kertoo siitä, miten syntyi Seiskari moottorivene, joka on erilainen ja joka on säilyttänyt persoonallisen tyylinsä ja perusideansa jo yli 30 vuoden ajan.

SEISKARIN ESIÄITI - FINNARK F-7

Seiskarin esiäiti FINNARK F-7 "Lotta" kesällä 1976

Kaikki alkoi siitä, kun keväällä 1976 Remark Oy:n varastopäällikkö Mattila halusi myydä itse rakentamansa Finnark F-7 veneen. Finnark Oy oli Remarkin sisaryhtiö, joka valmisti Pietarsaaressa veneitä. Sen omistivat Renlundin veljekset ja Remark oli silloin ruotsalaisten Crescent perämoottoreiden ja japanilaisten Yanmar dieselmoottoreiden maahantuoja. Finnark luopui veneenvalmistuksesta noihin aikoihin ja Mattila oli saanut veneensä edullisesti. Omakotirakennuspuuhan takia hän joutui kuitenkin sen myymään. Vene oli vielä hieman keskeneräinen, mutta Yanmarin 12 hevosvoiman diesel oli jo asennetu ja siitä oli hyvä jatkaa.

Tuon Finnark F-7 mallin synty on hieman erikoinen. Sen oli suunnitellut tunnettu purjevenesuunnittelija Hans Groop. Se oli alun perin ajateltu moottoripurreksi. Ne olivat silloin 70-luvun alussa suosittuja. Kaikkiin veneisiin yritettiin laittaa masto ja purje ja tehdä niistä purjeveneitä. Ja sehän ei tietenkään kovin hyvin onnistunut. Ja niinpä F-7:ssakin luovuttiin mastosta heti alkuun.

Kuvaavaa oli Finnark F-7:n testi Tekniikan Maailma lehdessä. Testin otsikkona oli "Ruma ankanpoikanen". Vene oli ulkonäöltään erikoinen, mutta ominaisuuksiltaan hyvä. Siinä testissä tuo 7 metrinen vene kulki 22 hevosvoiman dieselillä yli 12 solmua.

Ostin siis Mattilalta tuon veneen, tein valmiiksi ja se sai nimekseen "Lotta". Käytin sitä itse seuraavana kesänä mm. lomareissuun. Nopeutta ei ollut paljon, vain 6,8 solmua, mutta veneen johdonmukainen käyttäytyminen viehätti minua. Niinpä asia jäi vaivaamaan.

Seiskarin proto syksyllä 1979

MUOTTIEN HANKINTA

Kuulin myöhemmin, että Nautor Oy, Swanien valmistaja, oli ostanut Finnark tehtaat ja lopettanut tietenkin moottoriveneiden valmistuksen. Soitin tehtaalle ja yritin ostaa Finnark veneiden muotteja, mutta sain hyvin tylyn vastauksen: "Nautor ei myy mitään muotteja".

Myin tuon "Lotan" sitten myöhemmin Vicke Ruokolahdelle hänen firmansa DB-teknon henkilökunnan käyttöön. Vicke itse on innokas purjehtija, joka ei juuri moottoriveneitä arvostanut, mutta Finnarkin linjat ja käyttäytyminen miellyttivät häntä.

Finnarkin muotit ja haaveet niistä olivat jo unohtuneet. Olimme aloittaneet veneenvalmistusta toisella S-21 mallilla. Sitten keväällä 1978 näin Helsingin Sanomissa pienen ilmoituksen: "Finnark veneiden muotit myydään huutokaupalla". Alla oli puhelinnumero, ei Nautorin nimeä. Tieto huutokaupasta tuli kovin myöhään ja aika, toukokuun puolella, oli mahdollisemman epäsopiva. Ei olisi ollut millään aikaa lähteä Pietarsaareen huutokauppaan, varsinkin kun tulos on aina epävarma. Asiaan löytyi ratkaisu. Asentajamme Roy Hongell kertoi, että heillä on perhetuttava, eräs pikkukauppias Pietarsaaressa. Pyydetään häntä menemään meidän puolesta. Ja niin me teimme. Hän oli heti innostunut asiasta, ovathan ne rannikkon asukkaat kaikki veneistä kiinnostuneita. Lähetin hänelle määrärahaa 7.000,- markaa, mikä sattui Postipankissa olemaan. Hän oli valmis satsaamaan itse, jos oli tarpeen.

Huutokauppa meni meidän kannalta hyvin. Hän osti Finnark F-7 veneen muotit meille hintaan 6.800,- mk ja sai pitää loput vaivan palkkaa. Rekka toi seuraavalla viikolla muotit pihalle ja sitten päästiin näkemään mitä tuli ostettua. Muotit olivat todella hyvin tehdyt ja hyväkuntoiset.

Ja sitten piti ruveta suunnittelemaan uutta venettä. Finnark F-7:n runkoa hyödynnettiin, mutta kansi meni uusiksi. Avuksi tuli hyvä ystäväni Veikko Ålander. Hänellä oli ollut Finnark F-7 vene ja hän ymmärsi sen mahdollisuudet. Esikuvina meillä oli monet ruotsalaiset 2-kajuuttaiset perheveneet, jotka olivat tuolloin hyvin suosittuja mm. Albin 25 ja kotimainen Timola Triumph eli myöhemmin Marino 725. Veikko piirsi veneelle sivuprofiilin tehden siitä tarkoituksellisesti "klassisen" näköisen. Sisustus suunniteltiin yhdessä tavoitteena tehdä perhevene,

SEISKARIN NIMI

Seiskarin nimi tulee Suomenlahdella sijaitsevasta Seiskarin saaresta.

Veneprojektimme sai melko pian nimen "Seiskari", sen johdosta, että Veikko Ålanderin oman veneen nimi oli ollut Seiskari. F-seiskasta tuli siis Seiskari foneettisen yhteyden takia. Käytimme myös heti hyödyksi niitä mielikuvia, mitä Seiskari nimi ihmisille antoi. Olihan se nostalgista meriromantiikkaa. Olihan Georg Malmsten lauluisssaan tehnyt mainostyötä jo vuosikymmeniä ennen.

Ensimmäisen kansimuotin teki Lohjalla venepuuseppä Keijo Puttonen ja ensimmäinen protovene valmistui syksyllä 1979. Näin sýntyi uusi matkavene ja se sai siis nimekseen Seiskari.

Helsingin Venenäyttelyssä vuonna 1980 oli Seiskarin ensimmäinen esittely. Esitemateriaalia meillä oli kovin niukalti, ja niinpä lainasimme Kansallismuseon arkistosta kuvan Seiskari saaren rannasta, jossa oli purjelaivoja. Teimme siitä A3 kokoisen julisteen, jonka takana oli sitten tekstiä ja kuvia meidän veneestä. Pelkäsin hieman, miten ihmiset ottaisivat vastaan sen, että tuon sodassa menetetyn saaren nimeä käytetään kaupallisesti hyödyksi. Pelko oli turhaa, sillä reaktiot oliva myönteisiä. Osastolla kävi ihmisiä, jotka olivat syntyneet Seiskari-saarella ja heidän sukulaisiaan. Kyynelsilmissä he kiittivät siitä, että nimeä käytetään ja elää. Ei pääse silloin täysin uhohtumaan tuo heille rakas saari. Ymmärsin myös heti, että tuon nimen valinta aiheuttaa tiettyjä velvoitteita. Meidän tulisi vaalia saaristohenkeä, pitäen huolto veneiden käytännöllisyydestä ja merikelpoisuudesta. Seiskari ei siis sopisi minkä tahansa purkin tai pikaliipparin nimeksi.

"Seiskari on hyvä vene"

Tästä tuli meille iskulause aika hauskan tapahtuman seurauksena. Se oli kevättä 1980, kun istuin veljeni purjeveneessä ja mukana oli Eero Nurmikko. Kerroin innostuneena Seiskarista kuvitellen, että muut jo tuntisivat sen. Eero kuunteli aikansa ja sitten kysyi: "Minkälainen vene se Seiskari oikein on?" Spontaani vastaukseni oli: "Seiskari on hyvä vene". Ja samalla välähti, että sehän sisältää kaiken. Tätä iskulausetta käytämme vieläkin, vaikka joudumme joskus takuuasioita hoitaessa lunastamaan tuon lauseen sisältämän lupauksen.

Seiskari S-23 Båtnytt lehden testissä Tukholman saaristossa 9.4.1981.

SEISKARIEN VALMISTUS - STYYRPUURI OY/JORVAS

Ensimmäisten Seiskarien lasikuitutyöt teetimme Veneva Oy:ssa Lohjalla ja kokoonpano tehtiin silloisen yhtiön Esboat Oy:n nimissä Espoon Suomenojalla. Melko pian sitten vuonna 1980 järjestyi tilaisuus ottaa valmistus täysin omiin käsiin. Jorvaksessa Lasse Reivosen Scantic Oy:n tilat ja henkilökunta jäivät vapaisi. Se sopi meille. Aloitimme valmistuksen Jorvaksessa ja sitä varten perustettiin uusi yhtiö Styyrpuuri Oy. Valmistus sujui aika hyvin lähinnä hyvän henkilökunnan ansiosta. Valmistimme S-21 ja Seiskari-veneitä sekä joitain pienempiä avoveneitä. Vientiä oli Ruotsiin. Veneala oli kovassa kasvussa ja Suomi oli halpa maa ruotsalaisille.

Seiskari S-23

Seiskari S-23 pentry

Seiskari S-23

Seiskari S-23 Puruveden puhtailla rannoilla.

Seiskarilla pääsee tästäkin.

Lataa tästä Seiskari S-23 esite värillisenä tai S-23 yksivärisenä.

SAIMAAN RETKI - HÖYRYLAIVAJUHLAT

Erään parhaista lomamatkoista teimme v. 1983 Saimaalle. Kuljetimme veneemme "Suomenlahden Helmi" trailerilla Lappeenrantaan ja sieltä teimme reissun Savonlinnan kautta aina Joensuuhun, Kiteen höyrylaivajuhlille ja sitten Puruveden kautta takaisin. Ilma oli hieno ja saimme nauttia Suomen kesästä parhaimmillaan. Tuli mieleen, että miksi haaveilemme jostain Tahitin saarista tai vastaavasta, kun meillä on paratiisi täällä Suomessa.Vierainamme olivat myös ystäväni Matti Flander perheineen. Ajoimme tierummun alta Puruveden puolelle, kävimme Kerimäen kirkolla jne.

Seiskari S-23 "Suomenlahden Helmi" Kiteellä v. 1983.

PRESIDENTTI KOIVISTO TUTUSTUU SEISKARIIN

Eräs tuon ajan kesän kohokohtia oli Naantalin uiva venenäyttely Unikeon päivän aikaan. Siellä kävimme vuosittain ja siellä kävi myös paljon tärkeitä vieraita mm. presidentti Mauno Koivisto osoitti kiinnostusta meidän veneeseen.

Tasavallan presidentti Koivisto tutustuu Seiskariin Naantalin venenäyttelyssä 1983.

Traderin proto vesillä syksyllä 1983.

Trader valmiina keväällä 1984 Solé Dieselin vauhdittamana.

Trader

Lataa tästä PDF Trader esite.

UUSIA MALLEJA SEISKARI S-27 JA S-29

Veneenvalmistaja haluaa aina tehdä suurempia ja hienompia veneitä ja usein myös itselleen. Näin kävi meilläkin. Yrityskauppojen seurauksena olivat tunnettujen Finmar veneiden muotit siirtyneet Siltala Oy:n eli Nauticatin valmistajan haltuun. Minua kiinnosti kaksikajuuttainen Finmar Family 840. Siltalan Kaj Gustafsson oli halukas myymään ja taas tehtiin kaupat lähes näkemättä tavaraa. Kauppaan kuuluivat sekä vanhemman Finmar Familyn, että tuon uudemman 840:n muotit. 840:n muotit noudettiin ja ensimmäisen veneen teki meille Muovi-Simola tuolla Porvoon puolessa. Meillä ei ollut oikein tilaa noin suurille muoteille.

Seiskari S-29 koeajo heinäkuussa 1984.

Toiset muotit eli vanhan Familyn muotit jäivät Siltalan pihalle. Sanoin Gustafssonille, että voisi viedä ne vaikka kaatopaikalle. Siihen aikaan ei tunnettu ongelmajätemaksua, mutta kuljetus olisi maksanut, joten niitä ei kuitenkaan viety - onneksi. Hieman myöhemmin eräs kaveri Turun puolesta soitti ja kysyi saisiko vuokrata Familyn muotteja. Hän oli niitä Siltalalta kysynyt ja siellä oli vastattu, että muotit on myyty. Sovimme asiasta ja sieltä löytyi kuuden porukka, jotka rakensivat itselleen veneet noista muoteista. Sen keikan jälkeen muotit tuotiin meille ja niistä tehtiin vielä vuosikausia veneitä nimellä Seiskari S-27. Viimeinen taisi syntyä 1992 ja se sai omistajalta nimekseen "Mohikaani.

ROYAL III - OMA VENE

Seiskari S-29 "Royal III" oma vene.

No siitä suuremmasta eli Finmar Family 840:sta tuli siis Seiskari S-29. Ensimmäinen vene oli ajateltu omaan käyttöön ja sai nimnekseen "Royal III". Se vene oli meillä kimpassa Affe Sundströmin kanssa. Vene valmistui heinäkuun alussa 1984. Kun se piti viedä veteen oli kaunis kesäinen lauantaipäivä ja olin tietenkin yksin töissä. Sain veneen trailerin päälle, mutta sitten ilmeni, että traileri oli pahasti takapainoinen. Vetokoukku siis nostaisi auton perää ylös ja sellaisella en uskaltanut maantielle lähteä. Kuorma oli muutenkin ylipainoinen ja täysin laiton. Hätä keinot keksii. Peitin veneen etukaajutan lattian pahveilla ja nostin sinne n. 20 kpl 20 kg:n gel-coat astioita. Näin saatiin trailerin tasapaino paremmaksi ja tietenkin vielä 400 kg lisää ylipainoa yhdistelmälle.

Laskin veneen veteen ja tein ensimmäisiä koeajoja. Lomareissu oli jo valmiiksi suunniteltu. Kohteena oli Ahvenanmaa ja Ruotsi ja lähtö parin päivän päästä. Koeajossa ilmeni jonkin verran potkurin kavitointia, mutta en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Vene tankattiin ja lastattiin ja lähtö iltaa vasten oli edessä. Ja sitten todettiin, että potkuri kavitoi ja vene ei kulje. Sillä ei voi ajaa...

Nostimme veneen uudestaan ylös ja mietimme mitä tehdä. Olin rakentanut tähän veneeseen ns. ulkopuolisen potkuri- ja peräsinasennelman. Se oli ratkaisu, jolla alun perin sisäperämoottorille tarkoitettu vene muutettin keskimoottorille. Potkuri ja peräsin olivat siis perän ulkopuolella uimatason alla. Potkurin yläpuolella oli kotelo, joka toimi kavitaatiolevynä ja pakoputken ulostulo oli myös johdettu sinne. Tuo kotelo oli pohjaltaan kaareva ja pari senttiä pohjalinjan yläpuolella. Ja nyt siis pohdimme, miten kavitaatio ongelma ratkaistaan. Vaimot jo odottelivat eväskassien kanssa. Kiitos heille heidän kärsivällisyydestään. No, sitten keksin ratkaisun. Otin maasta siihen heitetyn jätevanerin palan n. 40 x 50 cm. Vedin sen muutamalla ruuvilla akkukoneella tuon kotelon pohjaan. Se oikaisi kotelon kaarevan pohjan ja vähensi pohjan ja levyn välistä askelta. Ei muuta kun vene veteen ja koeajolle. Se toimi hienosti. Liukuu kevyesti ja huippunopeus n. 17 solmua. Juuri sitä mitä oli odotettu. Ja lomamatka pääsi alkamaan vähän ennen puoltayötä.

LOMAMATKA AHVENANMAALLE JA RUOTSIIN

Lomamatka oli suunniteltu Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. Olisihan hienoa käydä omalla veneellä ulkomailla. Matka ei tosin alkanut hyvin. Heti alkuun totesimme, että potkuriakselin tiiviste vuotaa. Veneeseen oli asennettu Volvon tyyppiä oleva tiiviste, joka on hyvin herkkä vaurioitumaan. Asentajamme Svenkka Gråsten toi meille uuden tiivisteen ja nostimme veneen ylös Hangossa ja vaihdoimme tiivisteen ensimmäisen kerran. Ja matka jatkui.

Seiskari S-29 Royal III Tukholmassa.

KIVILLEAJO

Paluumatkalla Eckeröstä Uuteenkaupunkiin oikaisin väylältä toiselle ja silloin se sattui. Ajoimme matalikolle. Ei kuitenkaan näkynyt mitään erityisiä vauriota ja jatkoin matkaa. Ohjaus oli tosin mennyt jäykäksi, mutta eihän se tuolla aavalla merellä haittaa. Saavuimme Uuteenkaupunkiin ja pyysimme eräältä venetelakalta apua. Telakkamestari tuli rantaan trailerilla ja Unimog maastoautolla. Vene nostettiin ja vauriot todettiin. Kalarauta vääntynyt, peräsin alapästään n. 10 cm sivussa ja potkurakseli vinossa. Akselin kiinnitys oli kuitenkin sellainen, että se salli näinkin ison virheen ilman, että akseli olisi vääntynyt. Tilanne korjattiin siten, että traileri ajettiin sähkötolpan viereen. Tolpan juuresta laitettiin puinen tukipalkki potkuriakselin laakeripukin juureen ja vaijeri laakeripukin alareunaan. Unimogilla sitten vedettiin siten, että pronssinen laakeripukki taipui jälleen oikeaan muotoon eli suoraksi. Yhtään osaa ei uusittu, yhtään osaa ei edes irrotettu ja vene oli jälleen toimintakuntoinen.

Seiskari S-29 "Royal III" korjataan.

Naantalin venenäyttelyssä 1984 Seiskari S-23 ja Seiskari S-29.

Heinäkuussa 1985 filmattiin Seiskari-video.

Näyttelijät tauolla.

Uinti virkistää. Laiturissa Seiskari S-23.

SEISKARILLA KANARIAN SAARILLA

Vuonna 1985 kotkalainen Otto Moilanen tilasi meiltä hieman erikoisrakenteisen Seiskari S-29 veneen. Hänellä oli tarkoitus lähteä veneellä Välimerelle ja vielä pitemmälle ja viipyä reissussa koko talvi. Ja näin myös toteutui. Vene jäi Mallorcalle, mutta Moilanen tuli jouluksi kotiin. Hänellä oli pari reklamaatioasiaa. Toinen lasinpyyhkijän moottori oli rikki ja oven Abloy lukko oli hapettunut. Vein hänelle uudet osat ja kysyin kuvia reissusta Suomesta Mallorcalle. Hänellä ei ollut mitään julkaisukelpoisia kuvia, eikä mitään missä olisi näkynyt Seiskari vene. Niinpä jutun kirjoitus jäi. Seuraavana vuonna tammikuussa asia muuttui. Tuttavani Affe Sundström oli lomamatkalla Kanarian saarilla. Hän oli ajamassa vuoristotietä Puerto Ricoon, kun hän näki Moilasen ajavan sisään satamaan. Sattuman kauppaa. Näin saatiin kuvalla todistettua, että Seiskari on käynyt niinkin kaukana kuin Kanarian saarilla. Myöhemmin kirjoitin siitä jutun, joka julkaistiin Kippari lehdessä kirjoitussarjassa "Minun veneeni".

Oton Seiskari S-29 Puerto Ricon satamassa tammikuussa 1986.

INKOON AIKA

Tuo Jorvaksen vuokrasopimus oli vain 5 vuodeksi ja omistajan muutoksen vuoksi sitä ei voitu uusia. Piti etsiä uudet tilat veneenvalmistukseen ja kohtuullisen läheltä. Inkoosta löytyi halli aivan 51-tien vierestä. Hallista tehtiin kaupat ja halliin suuri remontti. Toisesta yrityksestä ei ollut mitään käytännön hyötyä ja niinpä Styyrpuuri sulautettiin emoyhtiöön.

Seiskari S-29 uusi malli syntyy.

Seiskarien valmistukseen Inkoossa meillä oli suuret suunnitelmat. Olin käynyt hakemassa oppia useissa suomalaisissa veneveistämöissä. Olin nähnyt useita esimerkkejä siitä, miten huonosti tuotanto oli organisoitu, mutta en yhtään esimerkkiä, jota olisi kannattanut noudattaa. No tehdastuotanto järjestettiin parhaan kykymme mukaan. Helti alkuun tuli selväksi, että työvoiman saanti oli ensimmäinen ja suurin ongelma. Inkoossa ei ollut työhaluista väkeä.

Seiskari S-27 Inkoon venemarkkinoilla.

OPPIA AMERIKASTA

Syksyllä 1986 minulla oli tilaisuus osallistua alan keskusjärjestön Finnboatin, järjestämälle tutustumismatkalle Amerikkaan. Kävimme useissa venetehtaissa ja pääsin näkemään, miten veneet tehdään suuressa maailmassa. Veneiden tuotanto oli hyvin järjestettyä ja tehokasta. Jos olisin tehnyt tuon matkan ennen investointia Inkoon paikkaan, olisin ehkä muuttanut mieleni ja luopunut koko hankkeesta. Tosiasia oli, ettei meillä ollut mitään edellytyksiä järjestää tuotantoa siten, kuin olisi pitänyt. Tilat, rahat ja työvoima ei mitenkään olisi riittänyt. Nykyisin suurimmat veneenvalmistajat Suomessakin tekevät veneet hyvin kehittynein sarjatuontatomenetelmin. Siitä on tietenkin etua tuotannon tehokkuudessa, mutta siinä myös menetetään asiakkaan mahdollisuus vaikuttaa veneensä yksilöllisyyteen.

SEISKARI KERHO SYNTYY

Seiskari veneiden omistajille perustettiin Seiskari-kerho vuonna 1986. Kerhon veneretkelle osallistui tusinan verran venekuntia.

Tuotanto Inkoon venetehtaassa alkoi ja uutta Seiskari S-29 mallia ryhdyttiin tekemään. Halusimme esitellä uuden tehtaamme Seiskari-veneilijöille ja järjestimme "Seiskari-kerhon" retken Inkooseen. Osallistujia oli tusinan verran venekuntia. Bussi nouti kerholaiset Inkoon satamasta ja käytiin tutustumassa tehtaaseen sekä Fagervikin kartanoon. Illaksi ajoimme työnjohtajani Lasse Pelinin saareen, Näitä retkiä tehtiin Inkoon aikana kolme kertaa ja siitä alkoi Seiskari-kerhon toiminta. Toiminta jatkui v. 2005 asti. Nykyisin Seiskari kerho toimii Facebookissa.

Kerholaiset yöpyivät Lassen saarella.

Seiskari-kerhon veneretki Inkoon Elisaareen.

Kerholaiset Inkoon Elisaaressa.

TIETOKONEAIKA - CAD SUUNNITTELU

Uusi Seiskari S-29 malli oli meille melkoinen satsaus. Siihen hain jotain uutta ja erilaista ja jälleen oli ystävistä apua. Eero Nurmikko oli silloin Mac tietokoneiden kouluttaja ja opetti minuakin. Hän teki pienellä Macin "linnunpöntöllä" ja melko alkeellisella piirustusohjelmalla uuden S-29 sisustuspiirustukset. Seiskari S-29 oli siis ensimmäinen tietokoneella suunniteltu Seiskari. Siinä sivussa opin ymmärtämään, mitä tietokone voi antaa myös venealalle ja pääsin asiaan kiinni melko aikaisessa vaiheessa. Monelle oman ikäpolveni kolleegalle, jotka vierastivat tietokoneita silloin, oli paljon vaikeampaa opetalla niitä myöhemmin. Tai he jäivät täysin ulkopuolelle.

Seiskari S-29

Seiskari S-29

Seiskari S-29 kipparin työpöytä

Seiskari S-29 emännän valtakunta.

KIIREISTÄ AIKAA

1980-luvun loppupuoli oli kiireistä aikaa. Veneitä kysyttiin enemmän kuin mitä pystyimme tekemään. Teimme uusia malleja, uusi Seiskari S-29, Seiskari S-26 ja Seiskari S-22. Seiskarin suosio kasvoi.

Seiskari S-26 v. 1989.

Seiskari S-26.

Lataa tästä Seiskari S-26 esite (PDF). Broschyr på svenska S-26.

Seiskari S-22.

Lataa tästä Seiskari S-22 esite (PDF)

Seiskari S-23 ja Seiskari S-22 venenäyttelyssä 1990

Seiskari S-30.

Lataa tästä PDF Seiskari S-30 esite.

VIROLAISET TYÖNTEKIJÄT TULEVAT

Syksyllä 1989 meille tuli ensimmäiset virolaiset työntekijät. Yhteydet saimme Tallinna Kalev pursiseuran kautta. Nämä miehet olivat harrastaneet purjehdusta ja osallistuneet veneenrakennuskursseille jne. Miehet olivat ahkeria ja halukkaita oppimaan, mutta kieli- ja viisumiongelmat olivat alkuun aika vaikeita. Eräs miehistä, Edgar Kana, oli Saarenmaalta ja niin kehittyivät suhteet sinne. Viron vapautuminen olisi tarjonnut vielä paremmat mahdollisuudet yhteistyölle, mutta meille Suomeen tuli sitten lama-aika ja suuret vaikeudet. Esboat Oy:n toiminta loppui konkurssiin alkuvuodesta 1992.

Esboat Oy esittelee Solé Diesel moottoreita ja Seiskari veneitä venenäyttelyssä.

UUSI ALKU - UUSI TOIMIPAIKKA

Uusi yritys Oy Tekno-Marine Ab saatiin nopeasti käyntiin ja sille löytyi tilaa Espoon Kivenlahden venesatamasta. Noina 1990 luvun alkuvuosina oli veneen valmistus käytännöllisesti katsoen seis, mutta Seiskari nimi säilytettiin kuitenkin osallistumalla näyttelyihin ja luetteloihin ja tekemällä ainakin käytettyjen veneiden kauppaa.

Uusi alku v. 1993 - uusi toimipiste Espoon Kivenlahdessa Oy TEKNO-MARINE Ab.

TYÖVENEET PELASTAVAT

Hyvät suhteet Viroon auttoivat uuteen alkuun. Saimme Viron Merenkulkuhallitukselta tilauksen 15 metrin työveneestä sekä pari muuta vähän pienempää. Ensimmäisen aluksen, jonka uusi Viron valtio tilasi, teki siis Tekno-Marine. Näistä meille isoista ja siihen aikaan ainoista tilauksista saimme pesämunan uuteen alkuun.

Työveneiden valmistus.

Työvene EVA-009

TUOTANTO ELPYY HITAASTI

Veneen valmistus oli koko 1990 luvun todella vähäistä. Teimme joitain veneitä vanhalle Seiskari S-23 (Seiskari FR-23 ja Seiskari R-23) rungolle. Valmistus tapahtui yhteistyökumppaneiden kanssa Saarenmaalla.

Seiskari FR-23 (6,90 x 2,40) tuli markkinoille 1996.

Seiskari R-23 (6.90 X 2,40 m) koeajo vuonna 1996.

Seiskari S-28 tuotannossa vuodesta 1998 alkaen.

Lataa tästä Seiskari S-28 esite PDF.

SEISKARI S-40 PRESIDENT

Eräs mielenkiintoinen projekti kuitenkin toteutettiin. Valmistimme 12 metrisen Seiskari S-40 President veneen rima-epoksi menetelmällä. Menetelmä on työläs, mutta soveltuu yksittäiskappaleiden valmistukseen. Vene valmistettiin Saare Paat nimisen firman tiloissa ja heiltä vuokratuilla työmiehillä. Tämä vene oli tiloiltaan mahtava ja ominaisuuksiltaan erinomainen, mutta uudesta menetelmästä johtuen sen valmistukseen liittyi myös aika paljon teknisiä ongelmia.

Seiskari S-40 President valmistumassa 1996

Seiskari S-40 President haluaa vesille .... vaikka läpi seinän....

Vesillelasku lähestyy (Seiskari S-40 President)

Seiskari S-40 President valmis v. 1997.

Seiskari S-40 President.

MALLISTOA PITÄÄ UUSIA

2000-luku lähestyi, mutta Seiskarin mallisto oli jäänyt kehityksestä jälkeen. Mallistoa piti uusia. Ja niin kuin usein, niin asioilla on tapana järjestyä jollain sopivalla tavalla. Noihin aikoihin, 1998 Saare Paat aloitti yhteistyötä suomalaisen Finngulf purjeveneiden valmistajan kanssa. Olin sattumalta paikan päällä, kun Finngulfin johtaja Stig Nordblad tuli käymään Saare Paattiin. Hän siinä muiden asioiden ohella heitti kahvipöydälle 21 jalkaisen avoveneen piirustukset ja tarjosi projektia kaupaksi. Näin veneen kaarikuvista, että siinä on järkeä. Veneen oli suunnitellut ruotsalainen Håkan Södergren ja sen runkomuotin oli valmistanut koulutyönään Nordbladin poika Niklas. Saare Paat ei ollut asiasta kiinnostunut, mutta minä sovin Nordbladin kanssa kaupat keskeneräisestä muotista.

Seiskari 232-FR kuva esitteestä v. 2000. Lataa tästä PDF Seiskari 232-FR esite.

SEISKARI 232-FR

Se siitä sitten tehtiin valmiiksi ja siihen tehtiin uusi kansi ja sisustus. Piirustukukset teki Kamu Stråhlmann minun ohjeiden mukaan. Niin tarkkoja tietokoneella tehtyjä piirustuksia ei meillä aiemmin ole ollutkaan. Tavoitteena oli monikäyttövene, jolla mies voisi käydä kavereiden kanssa kalassa ja vaimon kanssa kahdestaan viikonloppureissuilla. Proto Seiskari 232-FR saatiin valmiiksi tammikuussa 2000 ja leudon sään takia pääsimme koeajolle 18. tammikuuta, Vene osui oikeaan saumaan ja saimme helmikuun venenäyttelyssä useita tilauksia. Veneiden valmistus käynnistettiin yhteistyössä Edgar Kanan kanssa ja hieman myöhemmin eli v. 2001 perustimme oman sisaryhtiön Tekno-Marine Eesti OÜ.

Seiskari 232-FR/CC ja 232-R avomalli tuotantoon 1/2001 lähtien. Seiskari 242-CC/FR malli tuotantoon 3/2001 lähtien.

VIDEO: Seiskari 242-CC koeajo kesällä 2001:

https://youto.be/rj42Enoyd9s

VIDEO: Seiskari 242-HT koeajo syksyllä 2001

https://youto.be/BAsi4kjbM8l

SEISKARI 242-CC ja SEISKARI 242-HT

Seiskari 232-FR oli aivan erinomainen monikäyttöinen malli sellaisenaan, mutta asiakkaat haluavast aina enemmän je me yritämme heidän toiveitaan täyttää. Näin kehitettiin runkoa pidentäen 232:sta 242 ja sisustusta kehittäen mallit Seiskari 242-CC suljetulla kajuutalla ja Seiskari 242-HT avoimella ajohytillä. Seiskari 232 ja 242 malleja valmistettiin 10 vuotta. Vientiä oli jonkun verran Ruotsiin, Venäjälle ja Latviaan. Malli