Solé Diesel Suomessa

Teksti: Rauno Kurki-Suonio

Kuvat: Tekno-Marinen arkisto

Solé S.A. on yli 100 vuotta vanha espanjalainen perheyhtiö. Venemoottoreita Solé S.A. on valmistanut vuodesta 1949 lähtien.

Tämä tarina kertoo siitä, miten Solé Diesel moottorit tulivat Suomeen. Mitkä asiat johtivat siihen, että ryhdyin tuomaan Solén moottoreita ja miten Solé on saavuttanut vakiintuneen aseman meidän markkinoilla.

VENEVALMISTUS JA OMA MARINOINTI

Esboat Oy:n veneenvalmistus alkoi 1978 siitä, että yritys osti Scantic Oy:n konkurssipesästä Scantic S-21 Cabin-veneen muotit. Veneva Oy Lohjalla teki lasikuitutyöt ja kokoonpano tehtiin Esboatin omissa tiloissa Espoossa.

Dieselmoottoreiden maahantuojien (Volvo, Yanmar) ehdot olivat aloittavalle veneenvalmistajalle kehnot ja siksi ryhdyimme itse marinoimaan mm. BMC 1,5 D-autonmoottoreista venemoottoreita. Noita moottoreita haalittiin autohajottamoista eri puolelta ja niihin tehtiin täysremontit ja marinointi. Ja myöhemmin marinoitiin myös tehdasuusia BMC-moottoreita.

Kuva 1. Marinoitu BMC 1.5 D

Kun entiset Scanticin tuotantotilat Kirkkonummen Jorvaksessa vapautuivat niin Esboatin veneenvalmistus lähti todella käyntiin. Käytimme veneissä pääasiassa Yanmar moottoreita. Silloin moottoreita meni n. 50 kpl/vuosi. Kun Yanmarin maahantuonti siirtyi Novi Oy:ltä Hanke-Palsbolle, niin soitin sinne ja kysyin miten jatketaan. Tarvitsimme moottoreita ja halusin myös jälleenmyyjän asemamme selväksi. Sain sellaisen vastauksen, että Palsbo ei tarvitse jälleenmyyjää. Ja kun ihmettelin asiaa, niin minulle tokaistiin: "Sinä olet niin nuori mies, että sinun olisi parempi olla ihan hiljaa tässä asiassa". Ei tuntunut mukavalta tehdä yhteistyötä sellaisen firman kanssa.

S-21 Fisher, takahytillinen pieni kalavene, oli meidän oma kehitelmämme tuon Scantic S-21:n rungolle. Niitä tehtiin paljon. Vienti Ruotsiin veti hyvin. Kokeilimme siipiämme jopa siten, että yksi vene myytiin Englantiin. Se oli esillä Southamptonin venemessuilla syksyllä 1981.

Kuva 2. S-21 Fisher Southamptonin venemessuilla

Kuva 3. "Solé Diesel Suomessa" blogin kirjoittaja

(Rauno Kurki-Suonio) Finnboatin toimiston edessä

vuonna 1981.

Messuilla oli veneemme hyvin esillä, mutta ei sitä myyty. Vene toimitettiin myöhemmin takaisin Suomeen. Takahyttivene oli jotain sellaista mitä engelsmannit eivät olleet nähneet. Messuilla näin myös ensimmäisen kerran Mitsubishi moottoreita, joita CT-Marine oli marinoinut venekäyttöön. Ihastuin niiden kompaktiin kokoon ja siroon rakenteeseen sekä tietenkin makeavesijäähdytykseen.

Palattuamme matkalta otin heti yhteyttä Suomen Koneliikkeeseen. Se oli luontevaa, sillä siellä oli töissä Veikko Ålander, hyvä ystäväni ja Seiskari S-23-veneen suunnittelija. Tarkoitukseni oli, että Suomen Koneliike, Mitsubishi autojen maahantuoja, olisi ryhtynyt tuomaan meille Mitsubishi-teollisuusmoottoreita marinointia varten. He olivat periaatteessa kiinnostuneita, mutta Ekströmin Koneliike oli ehtinyt jo tehdä Mitsubishi Heavy Industries kanssa sopimuksen teollisuusmoottoreiden maahantuonnista.

Ekströmin Koneliikkeen kanssa lähti yhteistyö luontevasti käyntiin herrasmiessopimuksella. Suunnittelin marinoinnin, teimme valumallit ja aloitimme tuotannon. Moottoreita oli alkuun kuusi eri malli 10-32 hv ja niitä marinoitiin 1982-83 aikana yli 100 kpl.

Kuva 4. Mitsubishi K2C, marinointi Esboat Oy.

Ekströmillä kuitenkin johtajat vaihtuivat ja tuntui siltä, että he halusivat itse leikkiä tällä hiekkalaatikolla. Siitä esimerkkinä oli, kun syksyllä 1983 kutsuin meidän Ruotsin jälleenmyyjät Suomeen koeajamaan S-21 venettä Mitsubishi moottorilla, He olivat valmiit ostamaan veneet näillä moottoreilla, jos saavat 500 mk mainostukea jokaista myytyä moottoria kohtaan. Kysyin Ekströmiltä tukea tähän, mutta se ei heille sopinut. Heillä oli oma mainoskampanja tekeillä Ruotsin markkinoille. Sen kampanjan kulut olivat noin miljoona markkaa. Tällä kampanjalla Ekström sai myydyksi yhden (1 kpl) Mitsubishi moottorin Ruotsiin.

Loppuvuodesta 1983 Ekström ei ollut halukas jatkamaan yhteistyötä kanssamme. He kopioivat tekemäni marinoinnit, mutta eivät ostaneet valumalleja, eikä varastossa olevia osia. Uusi osastopäällikkö sanoi minulle hyvin ylimielisesti, että Esboat Oy saa jatkaa Ekströmin jälleenmyyjänä. Tällä asenteella Ekström menetti yhteistyökumppanin ja parhaan moottoreiden myyjän ynnä lisäksi sai pahan kilpailijan.

LONTOON VENENÄYTTELY JA SOLÉN MATKAT

Tammikuun alussa 1984 lähdimme Lontoon venenäyttelyyn. Tarkoitus oli mm. tavata Mr. Peters, Polar-lämmönvaihdinten valmistaja. Olimmehan olleet hänelle merkittävä asiakas Mitsubishi-projektissa. Tapaamisesta ei tullut mitään, sillä Englantiin oli satanut hieman lunta ja siksi liikenne ei toiminut. Mr. Peters ei päässyt Bristolista (n. 10 mailin matka) junalla Lontooseen.

Messuilla näin Solén marinoimat uudet Mitsubishi moottorit Watermotan osastolla. Ne olivat juuri sitä, mitä tarvitsin. Kotiin tultuani kirjoitin Solén tehtaalle, varasin lennot Milanoon ja sieltä Barcelonaan. Matkan tarkoituksena oli käydä Milanossa Radicen potkuritehtailla Italiassa ja tutustua Soléen ja Barcelonan venenäyttelyyn Espanjassa.

Kuva 5. Solé S.A. tehdas Martorell, Barcelona.

Vierailu Solé S.A.:n tehtaalla oli antoisa ja vastaanotto lämmin. Enrique Solé oli tuolloin myyntipäällikkönä hänen isänsä toimiessa johtajana. Enriquella oli minulle aikaa näyttelystä huolimatta. Venenäyttelystä lähdimme lounaalle, johon osallistui Espanjan Solé Diesel jälleenmyyjiä ja veneenvalmistajia. Istuimme pitkässä pöydässä ja puhetta riitti. Onneksi vieressäni istui Solén sihteeri, Maria Dolores, nuori nainen ja ainoa, joka Enriquen lisäksi puhui englantia. Maria kysyi minulta, millaista on elää Suomessa Neuvostoliiton naapurissa? Kerroin, että Suomi tekee Neuvostoliiton kanssa bilateraalista kauppaa ja saa mm. raakaöljyä. Meillä ei ollut öljykriisiä.

Tuolla matkalla tunsin ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien, että olen kuin yksi perheenjäsen. Tämä oli hyvä lähtökohta yhteistyölle, joka on jatkunut jo liki 40 vuotta.

Tilasin ensimmäisen Solé dieselmoottorin Mini-23, joka tuli lentorahtina ja ehti sopivasti Helsingin Vene 1984 näyttelyyn. Olimme aloittaneet oman moottoreiden maahantuonnin ja brändin rakentamisen.

Kuva 6. Solé Diesel Mini-23

Minua varoitettiin. Kaverit sanoivat, että nyt kun aloitat maahantuonnin, niin sinulle tulee myös varaosavastuu. Ja Enrique Solé taas sanoi, että nyt kun ryhdyt tuomaan maahan moottoreita, niin voit tulevaisuudessa myydä niihin varaosia. En ymmärtänyt kumpaakaan. Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän Enriquen ohjeen oikein hyvin. Varaosapalvelu- ja kauppa on olennainen osa bisnestä.

Se, että moottorimerkki on uusi ja valmistusmaa Espanja, herätti kummastusta. Täytyy myöntää, että me suomalaiset olemme varsin ennakkoluuloisia. Ihmiset ajattelivat, että tapahtuu "mañana" eli huomenna. Kyllä se pitää paikkansa edelleen. Kun tilaan varaosia tänään, niin ne ovat meillä huomenna. Itse asiassa Katalonia, missä Solén tehdas sijaitsee, on Espanjan teollisuuden keskus. Ihmiset ovat hyvin koulutettuja ja tekevät uutterasti töitä unohtamatta kuitenkaan etelän elämäntapaa. He osaavat nauttia hyvästä ruoasta ja viineistä.

Kuva 7. Enriquen isä otti meidän aina lämpimästi vastaan (vieressä Irma Kurki-Suonio).

Enrique Solé kävi isänsä kanssa Suomessa kesällä 1984. Majoitin heidät Otaniemen hotelliin. Ja koska ilma oli mitä mainioin niin hain heidät aamulla Seiskari S-23 veneellä, jossa oli tietenkin Solé Diesel Mini-50 moottori. Ajelimme ympäri Helsingin rantoja ja esittelin venesatamia. Heille kävi selväksi, että Suomi ei ole veneilyn kehitysmaa, vaan päinvastoin. Kauppatorilla isä ihmetteli melko köyhää kalavalikoimaa. Ei ollut calamares, eikä erilaisia rapuja, gambas. Kävelyllä Helsingin keskustassa pysähdyimme Wahlmanin hattukaupan ikkunan kohdalle. Isän piti saada soopelinahkainen karvahattu muistoksi. Helsinki oli helteinen, mutta myöhemmin sille hatulle tuli käyttöä.

Syksyllä 1984 teimme ensimmäisen dealermatkan Solélle.

Kuva 8. Vene-lehden toimittaja Kari Hermola tutustuu vuoden 1949

malliseen Solé Diesel moottoriin.

Kuva 9. Hyvästä cavasta nousee kuplia yllättävän pitkään.

Tutustuimme Solén tehtaaseen ja opimme moottorien valmistusta. Sen lisäksi kävimme cava-kellareissa ja syventymässä shampanja-metodin saloihin.

Kuva 10. Solé S.A. tehdas.

Kuva 11. Enrique Solé ja Matti Laukkanen.

Kun lähdimme lounaalle, ottivat isännät mukaan kaksi pulloa Raimat punaviiniä vuosikertaa 1977. Se oli paras vuosikerta, eikä sitä ollut enää vapaasti saatavana. Lounaalla maistelimme viiniä ja opimme miten hyvää viiniä ei juoda, vaan syödään. Minulle tarjottiin myös Raimat-viinien agentuuria, mutta en siihen ryhtynyt. Isännät eivät oikein ymmärtäneet Alkon monopolin ehtoja, Jälkeenpäin ajattelin, että olisi ehkä pitänyt ottaa se agentuuri. No joka tapauksessa Raimat on minun lempiviinini edelleen.

Kuva 12. Enriquen isä, Raimat'in johtaja ja Sr. Manel Foix, lempinimeltään sheriffi.

Käytimme itse tietenkin Solé moottoreita omissa S-21 ja Seiskari S-23 veneissä. Meillä oli n. 20 jälleenmyyjää ympäri maata. Varsin nopeasti Solé saavutti merkittävän aseman markkinoilla. Moottoreita myytiin parhaimmillaan liki 200 kpl/vuosi. Ja tämä kaikki sai alkunsa Ekström-Mitsubishista, jonka tarina loppui melko lyhyeen.

Noista Solén-vierailuista tuli tapa. Kävimme useana vuotena Espanjassa. Paras lomakohde tuolla alueella on mielestäni Tossa de Mar Costa Bravalla satakunta kilometriä Barcelonasta koilliseen. Se on pieni kaupunki, joka ei ole turismilla pilattu vaan se on säilyttänyt alkuperäisen pikkukaupungin tunnelman. Suosittelen.

Kuva 13. Enrique Solé vasemmalla ja suomalainen ryhmä.

Kuva 14. Rauno Kurki-Suonio ja Enrique Solé.

Kuva 15. Lounaalla puhuttiin viisaita ja nautittiin hyvästa ruoasta ja viineistä.

RE-POWERING JA UUDET MARKKINAT

Maailma kuitenkin muuttuu ja keskimoottoreiden kysyntä vähenee. Uusia keskimoottoriveneitä ei enää 1990 luvulla paljonkaan tehty. Laman myötä veneenvalmistus hiipuu ja monet veistämöt lopettavat. Piti etsiä uusia markkinoita ja niitähän löytyi.

Merivesijäähdytteiset moottorit syöpyivät ja niitä piti vaihtaa. Vuonna 1991 kehitimme adapterin, jolla Solé Mini-17 moottori voitiin kytkeä Volvo saildrive vetolaitteeseen. Volvon miehet sanoivat, että ei sitä niin voi tehdä, mutta siitä emme välittäneet. Solé otti tuon asian vakavasti ja melko pian heillä oli CNC-koneilla tehdyt mittatarkat adapterit kaikkiin eri valmistajien vetolaitteisiin. Tästä kehittyi merkittävä myynti, jota on nyt jatkunut jo kohta 30 vuotta. Kilpailijat tietenkin kopiovat idean, mutta Tekno-Marinella on eniten kokemusta välityssuhteista, potkureista ja asennuksista. Tämä työ jatkuu edelleen. 1980-luvulla myydyt moottori ovat tulleet tiensä päähän ja niitä on edelleen paljon.

Kuva 16. Solé Diesel Mini-17 kytkettynä Volvo 110 S-vetolaitteeseen.

Kuva 17. Asensimme Solé Diesel Mini-48 malliin turbon,

jolla teho saatiin nostettua 60 hv:aan.

UUDET MARKKINAT

Viron Merenkulkuhallitus, Veeteede Amet, tilasi meiltä 15-metrisen työveneen "Seiskari 52 TR", johon asennettiin kaksi kappaletta Solé Diesel HS-270 moottoria.

Kuva 18. Seiskari 52 TR EVA.

Tallinna Laeva Tehas valmisti puiset kalalaivat, joihin asennettiin Solé Diesel SFN-160 moottorit.

Kuva 19. Solé SFN-160 asennustyö.

Kuva 20. Tallinna Laeva Tehas puinen kalalaiva

Teimme Saare Paatin kanssa yhteistyötä puuveneiden markkinoinnissa. Niihin asennettin myös Solé moottoreita.

Kuva 21. Saare 21' veneessä johtaja Peeter Laum ja tietenkin

Solé Diesel Mini-17 moottori.

Kuva 22. Saare Paatin valmistamaan viikinkilaivaan asennettiin

Solé Diesel Mini-62.

Venäjältä Pella venetehtaasta tuli tiedustelu pelastusvenemoottoreista. Ensin pyydettiin tarjous sadasta moottorista, sitten lukumäärä putosi viitenkymmeneen ja lopuksi ostivat 10 kpl. Venäjällä ei noteerattu kansainvälistä "Solas" luokitusta, vaan heillä on oma Venäjän rekisteri. Niinpä moottoreille piti saada Venäjän Rekisterin sertifikaatti. Se edellytti, että kaksi tarkastajaa vietti viikon Espanjassa Solén laskuun. Itse asiassa maailmassa oli tuollon paljon maita, jotka noudattivat näitä Venäjän sääntöjä. Kävimme seuraavana talvena Pietarissa Enrique Solén ja hänen vaimonsa Elisan kanssa. Silloin tuli isän ostamalle karvahatulle käyttöä.

Kuva 23. Irma Kurki-Suonio ja Elisa Solé (oikealla) Pietarissa.

Kuva 24. Pella-tehtaan pelastusvene.

Pella-tehdas oli valtava. Alun perin sotilaskäyttöön rakennettavia aluksia oli monenlaisia. Työntekijöitä oli ollut noin 2000 ja heitä varten oli rakennettu kerrostaloalue. Tehtaalla oli kaikki mahdollisuudet valmistaa pelastusveneitä, mutta suunniteltua tuotantoa siinä laajuudessa ei tietääkseni koskaan syntynyt.

Solé Diesel moottoreita on näiden vuosikymmenten aikana asennettu mitä erilaisimpiin aluksiin. On ollut moottoriveneitä, purjeveneitä, työveneitä. Olemme aina pyrkineet ratkaisemaan asiakkaan ongelmat ja asentamaan moottorit, akselistot ym. varusteet toimiviksi.

Hangon Itämeren Portin lautassa on ollut Solé Diesel moottorit ja 25 vuotta. Alkuun oli kaksi konetta, mutta nyt yksi Mini-74 ja hydrauliveto.

Kuva 25. Hangon Itämeren Portin lautta.

Seiskari S-40 President vene. Pituus 12 m, leveys 4 m. Paino 10 tonnia. Moottori Solé Diesel SFN-210. Huippunopeus 15,2 solmua!!

Kuva 26. Seiskari S-40 President.

Virolaisille kalastajille on myyty kymmeniä moottoreita ja ne ovat osoittautuneet kestäväksi ja luotettavaksi. Rannikon kalastajat käyttävät venettä paljon lähes ympäri vuoden.

Kalastajat saivat EU-tukirahaa vanhan veneen peruskorjaukseen ja uuteen tekniikkaan. Uuteen veneeseen tukea ei kuitenkaan saanut. Siksi yhteistyökumppanimme Lindvart Oü teki niin, että kun 8 metrin lappaja-mallinen kalastusene päällystettiin lasikuidulla ja niin lopulta kaivettiin se mätä puuvene sisältä pois. Näin syntynyt vene oli tietenkin paljon kevyempi kuin alkuperäinen. Perään rakennettiin vielä kantotaso, niin tyhjän veneen nopeus saatiin nousemaan kahdeksasta solmusta kahteentoista Solé Diesel Mini-44 moottorilla. Tästä on se etu, että kalastajat saattoivat entisen kahden kerran asemesta käydä kolme kertaa päivässä rysällä. Ja joka kerralla toivat n. 2 tonnia silakkaa saaliina.

Kuva 27. Solé Diesel Mini-44

2000-luvulle tultaessa Seiskarien valmistus saatiin uudelleen käyntiin. Luotiin uusi Seiskari-malli 232-FR, jossa käytettiin Solé Mini-62 moottoria. Trendit olivat kuitenkin muuttuneet. Puoliliukuva keskimoottorivene ei enää ollut suuren yleisön mieleen. Seiskari oli lähes ainoa, joka oli jäljellä niistä kymmenistä venemerkeistä, joita 1980-luvulla tehtiin.

Kuva 28. Seiskari 232-FR

Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin Solé moottoreita myydään edelleen. Ne 1980-luvun alkupuolen Seiskarit ja monet muut tarvitsevat uusia moottoreita.

Solé on kehittänyt laajan malliston merigeneraattoreita 3-115 kW ja saanut niillä jalansijaa ammatti-merenkulun puolella.

Kuva 29. Solé Diesel merigeneraattori G8T-3

Moottorin asennusvarusteet. Mm. potkuriakselit, vannasputket ja potkurit ovat Solén omaa tuotantoa.

Kuva 30. Solélla on oma potkurituotanto.

Kuva 31. Moottorin asennusvarusteita.

Kuva 32. Barcelonan venenäyttelyssä 2013

Enrique ja Elisa Solé,

Irma ja Rauno Kurki-Suonio.

Solé S.A. yritys on kasvanut ja ottanut paljon nuoria opiskelijoita töihin. On siirrytty digiaikaan, mutta sama ystävällinen ja tehokas palvelu jatkuu kuten aina ennenkin.

Yrityksen toimitusjohtajaksi on nimetty Enriquen tytär Marieli Solé Toledano ja myyntipäällikkönä toimii hänen miehensä Javier Altayo. Heillä on nyt kaksi lasta. Elämä jatkuu ja voimme luottaa siihen, että Solé Diesel-moottoreita ja hyvää palvelua saamme tulevaisuudessakin.

Solé Dieselin historia (englanniksi, espanjaksi ja ranskaksi) on luettavissa www.solediesel.com

Maahantuoja Suomessa ja Virossa: